Makaronesian saaristosta päivää!

Tähän päättyvän blogihiljaisuuden syynä oli loma Las Palmas de Gran Ganarialla. Kuten Suomessa, oli myös siellä la primavera, kevät, joten rannalla löhöilyn sijasta keskityimme enemmän itse kaupunkiin. Ja tietysti ruokaan. Valitsimme majoitusmuodoksi jälleen huoneistohotellin, jossa voi myös itse halutessaan fixata sapuskoja. Ja niinpä teimme, toki söimme (ja joimme) myös ravintoloissa. Tämä oli ensimmäinen lomamatkani blogin aloituksen jälkeen, ja huomasin shoppailujen olevan melko ruokapainotteisia. Ja tuliaisten myös. Mutta valehtelisin jos sanoisin etten ostanut yhtään mekkoa. Tai kahta. Tai kolmea.. ja kengät. Ja kaulakorun. Mutta en enempää! No okei, korvikset.

Tämä oli ensimmäinen kertani suomalaisten lempilomakohteessa, Kanariansaarilla: Kanariansaaret koostuvat kolmestatoista vulkaanisesta saaresta, joista seitsemässä on asukkaita. Puolet Gran Canarian 800 000 asukkasta asuu saaten pääkaupungissa, Las Palmasissa. Kanariansaaret eivät kuulu maantieteellisesti Eurooppaan eivätkä Afrikkaan, vaan Makaronesian saaristoon johon kuuluvat myös mm. Azorit, Madeira ja Kap Verde. Hallinnollisesti Kanariansaaret kuuluvat Espanjan parlamentaariseen kuningaskuntaan. Lähde: Finnmatkat. Suorastaan ihmeellistä miten espanjalaista Kanariansaarilla on, ottaen huomioon kuinka lähellä saaret ovat Afrikkaa. Johtunee juuri Espanjan kuningaskuntaan kuulumisesta. Kap Verde taas kuuluu Afrikkaan, joka vaikuttaa saaren kulttuuriin.

Vannoutuneella ruokakuvaajalla pysyi kamera kädessä myös lomalla:

Papas arrugadas, ryppyperunat. Tarjoillaan punaisen chili-valkosipuli-paprika eli mojo-kastikkeen kera. Mojo-kastiketta on myös vihreää, jonka pääainesosat valkosipulin lisäksi ovat persilja ja korianteri. Vihreää mojo-kastiketta voi tarjota esim. kalan kanssa.

Vaikka kotona kalaa tulee laitettua hävettävän harvoin, syön sitä mielelläni ravintolassa. Tässä kokonaisena paistettua kulta-ahventa.

Minun syödessäni kalaa apukokki herkutteli karitsan kyljyksillä.

Grillattua kalaa. Viinilasin takana piilossa olevalla apukokin lautasella on sisäfilepihvi Roqueford-kastikkeella.

Hyvään ateriaan kuuluu ehdottomasti valkoviini. Tässä erään kanarialaisen ravintolan omaa viiniä.

- One big beer, por favor. Apukokki tilaa.
- Are you sure? kysyy tarjoilija.
- Öh, yes? vastaa Apukokki ja saa eteensä kahden litran tuopin. Vieressä minun Fanta-cocktailini.

Söimme myös vähemmän hienoissa paikoissa. Ranskalaiset pieneen suolaisen nälkään ja minun oli pakko kokeilla Burger Kingin shot-jälkiruokia. Shottilasin pohjalla keksimurskaa, välissä jonkinlaista vaniljavaahtoa ja päällä hedelmäistä hyytelöä. Tässä makuna vadelma.