Esittelen kaksi uutta tarkoin valittua kokkikirjaani; Piknikille!- kirjasta ainakin itsetehdyt bagelit ja halloumi-päärynäleivät kiinnittivät huomioni. Ohukainen ja paksukainen- opus käsittelee niin kovasti himoitsemiani lettuja, pannareita ja vohveleita! Voi iloa ja onnea. Suolaiset ja makeat täytteet, taikinoiden eri variaatiot ja historiankatsaukset ovat niin houkuttelevaa luettavaa että yritän säännöstellä lukemista jotten "ahmisi" kirjaa yhdeltä istumalta. Ranskalainen kirskkapannukakku ja punajuuri-sinihomejuustoletut lienevät varma menestys keittiössämme.
Mutta mikään rahalla saatu, kaupasta ostettu ei voi korvata näitä. Mummoni omakätisesti kirjoittama reseptilehtinen sisältää sisäpiiriohjeet mm. karjalanpiirakoille, omenahillolle ja kaalilaatikolle. Mummon reseptilaatikon kätköistä löytyi myös Kasvisruokaa pula-aikanakin- kirjanen vuodelta 1942. Siinä kerrotaan miten tehdä vähästä paljon, ruokaa kasviksista, juureksista, vihanneksista, marjoista ja kanamunista silloin kun Suomi ei elänyt yltäkylläisyydessä. Kirjassa pohditaan myös "kuinka paljon eri ravintoaineita on nautittava" ja "onko liha vai kasvikset parhaita ravintoaineita". Vitamiinit ja hiilihydraatit ovat puhuttaneet kansaamme jo 1940- luvulla.
En voi välttyä tuntemasta liikutusta. Lieneekö mummoni lähes samanikäisenä likkana kuin minä nyt selaillut tätä samaista kirjaa, pohtien, miettien ja mielessään jo ruokaa valmistaen.
"Terveellinen ruoka on sekä normaalisena että pula-aikana sellainen yksinkertainen ruoka, joka sisältää valkuaisainetta, hiilihydraatteja ja rasvaa oikeissa suhteissa sekä riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita."
Viimeisin pula-aika Suomessa ajoittui 1940-luvun alkuun ja sen syynä oli Suomen ja Neuvostoliiton välinen sotatila. Talvisota Suomen ja Neuvostoliiton välillä syttyi 30.11.1939. Ulkomaankauppa supistui Euroopassakin käytävän sodan johdosta merkittävästi. Tavaravalikoima supistui sekä laadullisesti että määrällisesti. Talvisodan johdosta oli myös oma tuotanto supistunut. Viljelysmaasta oli menetetty noin 15% ja karjasta neljännes.
Säännöstely alkaa
Syyskuussa 1939 valtioneuvosto sotatilalain valtuuksin hyväksyi lain, jolla Suomeen perustettiin kansanhuoltoministeriö. Alkoi säännöstely, joka loppui lopullisesti vasta 1953 vuoden lopulla.
Kansanhuoltoministeriö johti elintarvikkeiden ja raaka-aineiden maahantuontia, kotimaista tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Ensimmäisenä säännösteltiin sokeri lokakuussa 1939. 12.10 ryhdyttiin jakamaan ensimmäistä "Valtion ostokorttia" (= yleisostokortti). Siitä leikatulla kupongilla sai kilon sokeria henkeä kohden neljän viikon ajaksi. Kahvi seurasi lokakuun lopussa. Kahvia tai korviketta (sisälsi 25% kahvia ja 75% viljaa) saatiin aluksi 250g/henkilö kuukaudeksi. Säännöstely oli välttämätöntä, näin säästettiin niukkoja ulkomaan valuuttavaroja tärkeämpiä hankintoja varten. Molemmat tuotiin silloin suureksi osaksi ulkomailta.
Pian talvisodan jälkeen jouduttiin laajentamaan elintarvikkeiden säännöstelyä, joka oli toistaiseksi koskenut vain kahvia ja sokeria. Nyt sen piiriin lisättiin vilja ja voi. Lopulta syystalveen 1940 mennessä kaikki keskeiset elintarvikkeet saatettiin säännöstelyn alaiseksi. Koska elintarvikkeiden hinnat alkoivat luonnollisesti nousta hallitsemattomasti, aloitettiin maataloustuotteita koskeva hintasäännöstely. Tämä johti puolestaan tuotteiden salakauppaan eli "mustan pörssin" kauppaan
Talvisodan rauhansopimus allekirjoitettiin 13.3.1940. Säännöstelyä ei purettu välirauhankaan aikana. Elintarvikkeille ja muille hyödykkeille olivat valtion säännöstelykortit, joilla pyrittiin turvaamaan jokaiselle kansalaiselle määrä-annokset välttämättömiä elintarvikkeita. Sota jatkui kesäkuussa 1941 ja jatkosota päättyi vuonna 1944. Suomi joutui rauhansopimuksessa sopimaan mm. raskaista sotakorvauksista Neuvostoliitolle. Säännöstelyä ja tuottajien luovutuspakkoa ryhdyttiin purkamaan vuodesta 1948 lähtien ja Kansanhuoltoministeriö lakkautettiin seuraavana vuonna. Teksti: Uudenkaupungin museo, kuva:google.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!