Pikapalalla Puijon tornissa

(kuvassa Puijon vanha ja uusi torni vuonna 1963, Kuva Wikipedia)

Kävimme vuoden vaihtuessa illallisella Puijon torniravintolassa. Olimme varanneet pöydän klo 14.30, tarkasti Kainalokanan päiväunien välimaastoon. Vuodenvaihteen kunniaksi typy päättikin nukkua aamupäivällä parin, kolmen tunnin päiväunien sijasta vain 45 minuuttia, joten isi ja äiti joutuivat lapsen ehdoilla muuttamaan ajankohtaa. Onneksi se vielä onnistui samana päivänä. Kainalokanaselle erityismaininta huippuhienosti sujuneesta ravintolakäynnistä, moiskis! Uudenvuoden menussa oli kaksi alku-sekä jälkiruokavaihtoehtoa ja kolme pääruokavaihtoehtoa. Tämä oli kuin varta vasten lapsiperheille suunniteltu, sillä ruokaa ei tarvinut odottaa kovinkaan kauaa ja seurueemme pieninkin jäsen viihtyi lelujaan sekä maissinaksujaan mutustellen ja lattialle pudotellen.

Menimme klo 18 uudenvuoden menun kattaukseen joka koostui seuraavasti.

Minun alkuruokani kurpitsakeittoa ja paistettua ankanmaksaa. Syön harvoin alkupalaksi keittoa mutta tämä oli maukasta. Ruisleipänen ankanmaksan kera oli mukavan suolainen lisä keitolle.

Apukokin alkuruokana oli kylmäsavulohisampitartar ja sitruuna-vodkavinaigrette. Sen kummemmin analysoimatta Apukokki totesi annoksen olevan hyvää.

Pääruokana nautimme molemmat härän marmorifileetä ja tummaa paprikakastiketta, linssi-serranokinkkumuhennusta ja palsternakkapyreetä. Liha oli hienosti juuri medium ja annos maistui hyvältä. Linssi-serranokinkkumuhennosta oli mielestäni liikaa, ja noh, ei se serranokinkku siinä maistunut.

Makean ystävänä valitsin jälkiruoakseni pinjansiemen-hunajatorttua ja vadelmajäätelöä. Jälkiruoka-annos oli kaunis ja torttu ihanan sitkeää ja tahmeaa. Vadelmajäätelön kanssa nautittuna herkullinen päätös aterialle.

Apukokin jälkiruokavalintana oli suklaavanukasta ja paahtokarkkia. Sain maistaa tätäkin, ei suklaavanukasta ja vaahtokarkkia kummempaa mutta hyvää ja makeaa.